Vietimme viikonlopun yhdessä. Näimme taas "pitkästä aikaa". Olihan siitä jo kaksi ja puoli päivää, kun viimeksi vietimme yön yhdessä. No, mutta silti, ikävä oli ollut kova. Molemmilla. Halaus kesti varmaan tunnin ja sängyllä loikoilu kaksinkertaisen määrän. Oli ihana nähdä taas.
Mutta mikä sitten menee vikaan? Tämän alkuhuuman jälkeen joku menee aina vikaan. Tulen miettineeksi, mitä ihmettä teenkään tämä miehen kanssa. Välillä tuntuu, kuin seurustelisi ala-asteen kuuudes-luokkalaisen kanssa. Energiaa on liikaa ja "hyvät" vitsit kohdistuvat aina minuun. Pitäisikö minun nauraa?
Muutamia tuntia alkuhuumasta ja se tunne tulee taas. Epävarmuus. Siksi minä kutsuisin sitä. Kun alan epäillä, hän tekee taas jotain sellaista, mikä miellyttää minua ja saa minut taas varmaksi siitä, että olen oikeassa seurassa, mutta sen jälkeen se iskee taas. Minun täytyy - en sanoisi jatkuvasti, mutta välillä - vakuutella itselleni, että haluan olla hänen kanssaan. Pitäisikö sen olla niin? Luulen, että pelkään vastausta tuohon niin paljon, että en halua itsekään tietää sitä. Rakastan häntä liian paljon, että en halua luopua hänestä. Hän on tukenut minua vaikeana aikana ja kestänyt sen, rakastanut minua, vaikka minusta ei ole aina ollut iloa hänelle..
sunnuntai, 6. heinäkuu 2008
Uhkapeliä
torstai, 3. heinäkuu 2008
Taustaa
Kirjoitan blogiini nyt ensimmäistä kertaa ja haluan käyttää tämän ensimmäisen kerran vähän kertomalla taustaa jos joku haluaa pysyä kunnolla mukana.
Asia, josta blogissani aion myöhemmin kertoa on siis suhteeni.. Seurustelen toista vuotta ihanan miehen kanssa, mutta aina asiat eivät mene niinkuin itse haluaisi, kuten moni tietää. Toivon, että blogin kirjoittaminen auttaisi itseäni ymmärtämään itseäni (se on vaikeaa, uskokaa vain) ja auttaisi minua selvittämään ajatuksiani.
Puhun poikaystävästäni nimellä Arto. Se ei ole hänen oikea nimensä, mutta näin tästä tulee helpompaa.
Arto on minua kaksi vuotta vanhempi ja ehti olla kanssani yhden lukiovuoden samassa koulussa. Koulussa emme niinkään tienneet toistemme olemassa olosta, mutta minun ensimmäisen lukiovuoteni alussa minun hyvä ystäväni kertoi olevansa ihastunut häneen. Kun hän kertoi minulle kuka Arto oli, huomasin hänet ensimmäistä kertaa. Mutta enhän minä voisi ihastua samaan poikaan kuin ystäväni. En tietenkään. Joten jatkoin elämääni normaalissa autuudessani..
Kunnes... tuli minun ja Artoon ihastuneen ystäväni yhteiset synytmäpäivä-juhlat. Myös Arto oli kutsuttu, koska hän oli kaverin kaverin kaveri.. jne.. Katseemme kohtasivat, kätemme koskettivat.. Mutta niin. Siihen se jäi. Hän oli ystäväni ihastus. Olisi sääntöjen rikkomista tehdä jotain sellaista, mitä minä myöhemmin tein.
Tuli joulu ja tuli uusi vuosi. Oli juhlittava, taas. Arto sattui tulemaan samalle paikalle kuin minä ystävineni olin. Hän tuli juttelemaan minun ja ystäväni kanssa. Artoon ihastunut yritti päästä kahden kesken hänen kanssan mutta ilkeä ystävä vei Arton häneltä...
Näin siis suhteemme alkoi. Voisi sanoa, että ei kovinkaan hyvin, mutta en sano. Suhde alkoi hyvin, mutta kaveri suhde jatkui jonkun aikaa melko risuisena. Ystäväni on tämän kuitenkin antanut jo anteeksi ja minä jatkan suhdettani Arton kanssa.
Arto on joissakin asioissa liian erilainen kuin minä.. ja taas toisaalta, hän omistaa juuri samat ärsyttävät piirteet joita minussa on. Elämme kuitenkin onnellisessa suhteessa, mutta välillä, haluan purkaa tunteitani tänne, jotta ne eivät räjähtäisi jonkun läheiseni niskaan.
Asia, josta blogissani aion myöhemmin kertoa on siis suhteeni.. Seurustelen toista vuotta ihanan miehen kanssa, mutta aina asiat eivät mene niinkuin itse haluaisi, kuten moni tietää. Toivon, että blogin kirjoittaminen auttaisi itseäni ymmärtämään itseäni (se on vaikeaa, uskokaa vain) ja auttaisi minua selvittämään ajatuksiani.
Puhun poikaystävästäni nimellä Arto. Se ei ole hänen oikea nimensä, mutta näin tästä tulee helpompaa.
Arto on minua kaksi vuotta vanhempi ja ehti olla kanssani yhden lukiovuoden samassa koulussa. Koulussa emme niinkään tienneet toistemme olemassa olosta, mutta minun ensimmäisen lukiovuoteni alussa minun hyvä ystäväni kertoi olevansa ihastunut häneen. Kun hän kertoi minulle kuka Arto oli, huomasin hänet ensimmäistä kertaa. Mutta enhän minä voisi ihastua samaan poikaan kuin ystäväni. En tietenkään. Joten jatkoin elämääni normaalissa autuudessani..
Kunnes... tuli minun ja Artoon ihastuneen ystäväni yhteiset synytmäpäivä-juhlat. Myös Arto oli kutsuttu, koska hän oli kaverin kaverin kaveri.. jne.. Katseemme kohtasivat, kätemme koskettivat.. Mutta niin. Siihen se jäi. Hän oli ystäväni ihastus. Olisi sääntöjen rikkomista tehdä jotain sellaista, mitä minä myöhemmin tein.
Tuli joulu ja tuli uusi vuosi. Oli juhlittava, taas. Arto sattui tulemaan samalle paikalle kuin minä ystävineni olin. Hän tuli juttelemaan minun ja ystäväni kanssa. Artoon ihastunut yritti päästä kahden kesken hänen kanssan mutta ilkeä ystävä vei Arton häneltä...
Näin siis suhteemme alkoi. Voisi sanoa, että ei kovinkaan hyvin, mutta en sano. Suhde alkoi hyvin, mutta kaveri suhde jatkui jonkun aikaa melko risuisena. Ystäväni on tämän kuitenkin antanut jo anteeksi ja minä jatkan suhdettani Arton kanssa.
Arto on joissakin asioissa liian erilainen kuin minä.. ja taas toisaalta, hän omistaa juuri samat ärsyttävät piirteet joita minussa on. Elämme kuitenkin onnellisessa suhteessa, mutta välillä, haluan purkaa tunteitani tänne, jotta ne eivät räjähtäisi jonkun läheiseni niskaan.
